Olen sen valinnut blogini teemaksi ja näkökulmaksi. Yritän kirjoittaa arkisista ja minua lähellä olevista asioista, mutta aina positiivisesta näkökulmasta ja tuoden esiin elämän valoisat puolet. Olen koittanut tässä matkan varrella saada aikaan "valot päälle klik" -ilmiötä, eli saada myös lukijoita näkemään, että pimeän ja harmaan arjenkin keskellä voi nähdä valonpilkkuja, kun vain osaa katsoa.
"Yltiöpositiivisuudesta" on viimeaikoina ollut puhetta eri kanavissa, ja sillä nähdäkseni tarkoitetaan jonkinlaista teennäistä yli-positiivisuutta, joka lähinnä ärsyttää. Ihminen, joka esittää aina jaksavansa, olevansa tyytyväinen ja onnellinen ja pitää siitä myös suurta meteliä taitaa olla se ihmistyyppi, joka tähän kategoriaan laitetaan. Sellainen, jota on vaikea kohdata ihmisenä ihmiselle, koska hän on olevinaan niin eri tasolla kuin kaikki muut. Kun jossain puhutaan yltiöpositiivisuudesta, tulee mieleeni, lasketaankohan minut blogini takia siihen joukkoon - vaikka missään nimessä se ei ole tarkoitus.
On olemassa tilanteita, joissa on vaikea nähdä valoa. Kuten lapsen kuolema. Tai vaikea sairaus. Tai kaikki voimat vievä väsymys tai masennus. Sellaisessa tilanteessa jonkun "yltiöpositiivinen" asenne saattaa tuntua ylivoimaiselta ja poistyöntävältä, eikä suinkaan kutsuvalta. Kun voimat riittävät juuri ja juuri päivästä selviämiseen, tuntuu ylitsepääsemättömältä tavoitella sellaisia asioita kuin ilo tai positiivisuus. Ihailen suunnattomasti niitä, jotka osaavat sanoa juuri oikeat lohdutuksen sanat vaikeassa tilanteessa oleville!
Yltiö"sellaista" tai ei, minä jatkan positiivisuuden etsimistä omassa pienessä elämässäni ja blogissani, koittaen nähdä ilon arkisissa, tavallisissa asioissa. Sanottakoon sitä vaikka ultrapositiivisuudeksi. Minulla on vahva vakaumus siitä, että emme käytä läheskään kaikkea sitä kapasiteettia, mikä meillä on, elämiseen ja siitä nauttimiseen, koska annamme negatiivisuuden viedä meitä liikaa. Sillä, mitä ajattelemme itsestämme ja meitä kohtaavista asioista on paljon suurempi merkitys kuin uskoisimmekaan. Haluan tuoda oman panokseni tähän ja näyttää, että MELKEIN kaikissa tilanteissa voi aina nähdä jotain hyvää, tai ainakin käyttää vähän paremman ajatuksen tekniikkaa, josta olen blogannut ainakin täällä ja täällä.
Teema ei kai ole järin seksikäs - sen huomaa tuosta lukijaboxista johon tulee lisää lukijoita todella hitaasti. Onko näkökulmani liian omituinen vai enkö tuo sitä riittävän selkeästi esiin? Kuten kaikki bloggaajat, haluaisin tietenkin, että boxiini tulisi lisää (iloisia) naamoja - vaikka tietenkään se ei ole mikään suora mittari blogin arvosta. Facebookin kautta teitä lukijoita onkin enemmän, mistä olen tietenkin tosi iloinen ja kiitollinen. Saan myös välillä palautetta suoraan ihmisiltä, ja se on kaikista ihaninta. Se, kun joku sanoo saaneensa blogistani iloa synkkään päiväänsä tai tulleensa ajatelleeksi jotain eri tavalla kuin aiemmin. Kiitos teille kaikille, jotka luette! Siitä saan voimaa jatkaa ja siitä tiedän, että olen oikealla tiellä.
Hyvää ja aurinkoista sunnuntaita kaikille! Myös teille, joiden sielussa aurinko on tällä hetkellä pilven takana.
Mallia narsissista: katse kohti valoa :-) |