perjantai 27. heinäkuuta 2012

Metsäkellintää

Viimeisessä Kotilääkäri-lehdessä oli metsäaiheinen artikkeli, jossa kehoitetttiin ihmisiä menemään metsään ja kokemaan sen rauhoittava ja mieltä hoitavan vaikutus. Virve Järvisen artikkelin voi lukea täältä.
"Luonto antaa ihmiselle perspektiiviä. Metsänkävijällä omat arvot ja tarpeet saattavat selkiytyä. Luonnossa syntyvä kokemus voi olla meditatiivinen, luova psyykkinen olotila, joka synnyttää uusia näkökulmia ja uutta toimintaa. Aistit avoinna tehty metsäretki on metsän hyötykäyttöä parhaimmillaan."
Niinpä. Facebookista löytyy jopa ryhmä nimeltään "Metsäkellijät - Forest lollers" . Ehkä olemme me suomalaisetkin sen verran vieraantuneet jo metsäläismenneisyydestämme, että on tarpeen itse kunkin muistutella mieliin sitä rauhan tunnetta, jonka metsässä oleskelu tuo.

Itse olen kotoisin Pohjois-Suomesta ja perheellämme oli tapana käydä paljon metsässä mm. marjastamassa ja retkeilemässä kaikkina vuodenaikoina. Jossain vaiheessa itse vähän vieraannuin tästä tavasta, mutta aikuisiällä olen jälleen alkanut arvostaa ja kaivata metsässä oleskelua.

Oleskelimme loman aikana toki muutenkin metsässä päiväkausia mökkeillen, mutta mainitun artikkelin innoittamina teimme äitini ja pikkutyttöjeni kanssa oikein "metsäkellintäretken" mökkimme lähikulmille. Ja koitimme noudattaa lehdessä olleita ohjeita! Saa nauraa!

"Keskity ympäristöön, unohda muut mukanaolijat ja mahdolliset retkeen kohdistuvat odotukset."

No todellakin!



"Anna katseen viedä ja jalkojen seurata paikkaan, joka miellyttää sinua. Kiipeä kiehtovalle kivelle ja katsele kaunista kasvia. Kuuntele puron solinaa ja anna veden soljua sormiesi välitse. Tutki kohdettasi rauhassa."


Tutkin, tutkin!


Tunne ja tunnustele, kuinka hyvältä juuri nyt ja tässä sinusta tuntuu. Keskity kohteeseesi ja anna hyvän olon tunteen vahvistua. Anna kokemuksen painua mieleesi.


Helppoa! Tämänhän osaa lapsikin!

Ilon vuosi lämpimästi suosittelee metsäkellinnän kokeilua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Siis metsähän on ihan ehdoton! Ilman sitä ei voisi elää =). Marjastamisen lisäksi siellä pitää muuten vaan saada kävellä, mieluiten viikottain. Ai niin muuten, tuo kellintä on kuitenkin uhkarohkeaa; punkit ja muut pistävät öttiäiset voi hyökätä kimppuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, Roz! Lapissa meillä ei oo punkkeja kuitenkaan, tosin muita öttiäisiä piisaa kyllä. Tosin mua ne eivät ihan hirveästi himoitse, mä oon varmaan jo lapsuudessa saanut elinikäisen immuniteetin niille... tai kannankin "metsäkellijägeeniä" ja immuniteetti tulee sitä kautta... hmm...

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)