keskiviikko 8. elokuuta 2012

Valitusvirsi

‎"Feeling sorry for yourself, and your present condition, is not only a waste of energy but the worst habit you could possibly have."
Dale Carnegie
1888-1955, Author and Speaker

Valittaminen ei oikeasti auta mitään. Allekirjoitan täysin yllä olevan lauseen.

SIlti joskus tekee mieli valittaa KAIKESTA. 

Kun 90% ajasta jaksaa suhtautua asioihin positiivisesti ja luottavaisesti, mutta silti ne näyttävät tökkivän. Kun suurimmaksi osaksi tiedostaa, mitä haluaa ja tekee sen eteen kovasti töitä, mutta yhtäkkiä on kuin seinät ilmestyisivät jostain ympärille ja joka puolella näkyy vain show-stoppereita.

Kun käyttää paljon energiaa joka aamu siihen, että saa itsensä liikkeelle ja ajatuksensa positiiviseen vireeseen, luottaen siihen, että nykytilanne on vain VÄLIaikainen, ja muutos jo kolkuttelee ovella. Ja sitten tuleekin mieleen, että jos siellä oven takana ei sittenkään ole ketään. 

Kun on aidosti iloinen niiden ystävien puolesta, joille on tapahtunut mukavia muutoksia ja luottaa, että kyllä ne vielä itsellekin tulevat. Mutta kun ne omalla kohdalla vain viipyvät ja oma nykyhetki tuntuu vain mutkistuvan.

Kun on päättänyt, että tuli mitä tuli, olen oma itseni ja se saa riittää. Mutta sitten tulee se epämiellyttävä tunne että se ei ehkä kaikille riitäkään.

Silloin ei ole hyvä päivä ideoida uusia kuvioita, kirjoittaa veret pysäyttäviä artikkeleja tai suunnitella lapsen synttärijuhlia. 

SIlloin on hyvä päivä hautautua peiton alle pikku tyttönsä kanssa ja laulaa "Pieni tytön tylleröinen", kunnes hän nukahtaa.

Kuinka armollista onkaan antaa itsensä välillä levätä - positiivisuudestakin.

Jos sinne nyt siis mahtuu, pienen tyttöni peiton alle... Siellä on vissiin muitakin, joiden tekee mieli vain valittaa. ;)



2 kommenttia:

  1. Mä olen aina aikaisemmin kokenut jollakin selittämättömällä tavalla huonoa omatuntoa valittamisesta: Siis eli että ei saisi valitaa turhanpäiväisistä asioista, koska maailmassa on niin paljon pahaa ja epäoikeudenmukaista että omat asiat ihan oikeasti ovat hyvin, ja pitäisi muistaa siis olla kiitollinen. Nyt kun naapurimme menehtyi tänä kesänä nuorella iällä ja jätti jälkeensä surevan perheen, aloin ajatella asiasta toisin. Viisas, viisas, jo hieman enemmän vuosia kerännyt tuttavani sanoi, että hän ajattelee aina, että on HIENOA, että VOI valittaa pikkuasioista. Että ei oikeasti ole niin ISOJA juttuja, jotka ovat pielessä. Pieni kuvakulman muutos, mutta aika oivaltava ja salliva!

    Niitä päviä, kun haluaa vain ryömiä peiton alle ja käpertyä itsesääliin, ehdottomasti tarvitaan. Se antaa taas perspektiiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirka, se huono omatunto on kaikkein pahinta. Se vain lisää pahaa fiilistä, ainakin mulla. Loistava tuo näkökulman muutos, jonka olit oivaltanut! Se antaa toden totta perspektiiviä.
      Joskus vain on pää niin "täynnä" kaikkea meneillään olevaa, että etäisyyden otto ja näkökulman vaihto tuntuu tavattoman hankalalta. SIlloin on paikallaan nollaus :)

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)