sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Adventtiruno






Vähiin käy taas pitkä vuoden tie
se moneen uuteen ja kauniiseen vie

Jatkuva draivi on kyllä päällä
Se meikän pitää vireänä joka säällä

Vaan joskus hyytyy myös ilon vuosi
mikä neuvoksi silloin? sydämeni huusi

On hetkiä jolloin vain lepoa kaipaa
Kun ei yrittää tarttis, sais olla vaan

Tulossa kirkkaus ja armo on maailmaan
Sehän adventin sanoma yhä on vaan

Nyt siis unohtaa voin tuiskun, pimeän retken
Adventin valossa saan levätä pienen hetken.



Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille!




1 kommentti:

  1. Sait juuri kiertopalkinnon!
    http://metsis.blogspot.fi/2012/12/kiertopalkinto.html
    -Anne

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)