Nyt ei pääty koskaan

Viikonloppuna olin kaksi päivää koulutuksessa, jossa ei oikeasti ollut muuta vaihtoehtoa, kuin hetkeen keskittyminen ja läsnäoleminen. Mikä mahtava keidas, kun SAI luvan kanssa unohtaa kaiken muun ja vain olla siinä hetkessä aistit avoinna. Enkä kyllä miettinyt ostamattomia lahjoja ja tekemättömien asioiden listaa ollenkaan!

On elähdyttävä kokemus tehdä kiireen keskellä jotain, mihin ei "oikeastaan olisi aikaa" ja heittäytyä hetkeen, luottaen siihen, että kyllä kaikki todella tärkeä tulee tehtyä.  Kokeilepa vaikka sallia itsellesi ex tempore leffailta juuri silloin, kun olisi kiire tehdä kaikkea muuta? Virkistävä vaikutus on exponentaalinen.

Sitä paitsi, eikös saman voisi soveltaa arkeen, ihan kaikkeen mitä tekee, tuon hetkeen sukeltamisen? Kun laitan lapsille ruokaa, en miettisi tekemättömiä joululaatikoita, vaan tekisin ruokaa ja nauttisin siitä mahdollisuudesta. Kun teen koulutehtäviä, en miettisi kirjoittamattomia blogipostauksia, vaan tekisin niitä tehtäviä. Kun huokaisen hetken sohvalla, ei mielen tarvitsisi vaeltaa tulevaisuuden haasteisiin, vaan se saisi olla siinä missä minäkin.

Kun malttaa pysähtyä hetkeen, näkee elämän ihan uudella tavalla. Näkee mahdollisuuksia ja ulottovuuksia, jotka usein hukkuvat kiireen alle. Näkee olennaisen ja sen todella tärkeän. Kun ottaa hetken sellaisena kuin se tulee ja keskittyy "vähään", saakin yllättäen enemmän.

Hetkessä eläminen on helppoa, luonnollista. Lapset osaavat sen automaattisesti. Me aikuiset olemme vain unohtaneet sen ja saamme nähdä vähän vaivaa oppiaksemme sen uudelleen. Mutta me osaamme sen, ja sen mieleen palauttaminen kannattaa. Sen voi tehdä vaikka kuuntelemalla tämä ihana kappale keskittyen sanoihin:‎

Cause now is all there is

so peaceful and still

and now you dont worry about what's has happened or what will

cause now never ends

and now has never been

all of your answers

are waiting for you here

Now