lauantai 29. joulukuuta 2012

Irti valittamisesta, mutta miten?

Valittamisesta ovat viime aikoina kirjoitelleet muun muassa Pinkki ja Jenny. Eräs tuttuni teki jo uuden vuoden lupauksenkin ja julisti lopettavansa valittamisen, koska se vie turhaan energioita.

Olen täysin samaa mieltä valittamisesta. Se lamaannuttaa, vie ilon ja innostuksen, saa aikaan pahaa mieltä ja ilmapiiriä. Kaiken lisäksi se ei yleensä poista omaa kohdettaan eli valittamisen aihe ei parane valittamalla. Olen ensimmäinen, joka kannustaa kaikkia tekemään saman uuden vuoden lupauksen kuin  yllä mainittu tuttuni!  Jos kaikki miettisivät ennen kuin päästävät negatiivisiä sanoja suustaan, niin ympäristömme olisi paljon miellyttävämpi ja kivoja asioita tapahtuisi, vieden lopulta turhalta valitukselta aiheet. "Pahaa ei saa pois, mutta hyvää voi lisätä" on blogini slogan.

Uskon vahvasti siihen, että keskittymällä hyviin asioihin päästään paljon parempiin tuloksiin kuin epäkohtia korostamalla ja voivottelemalla. Kyllä, moni asia on varmaankin pielessä, mutta aika moni asia on myös hyvin, eikö totta! Ajattelepa vaikka, kuinka erilaisen alun saa uusi päivä, jos aamulla ensimmäisenä sanomme kumppanillemme:

"Hyvää huomenta kulta, voi kiitos kun keitit kahvia, tuoksuupas täällä hyvälle!"'

tai

"Voivoi kuinka huonosti tuli nukuttua mikähän noita lapsiakin taas vaivaa kun heräilevät voi ei keittiökin on taas heti aamusta sotkuinen!"

Olosuhteisiin ei voi aina vaikuttaa, mutta omaan asenteisiinsa useimmiten voi.

Miksi se sitten on välillä niin vaikeaa (kyllä, minullekin)? Miksi lupauksista ja päätöksistä huolimatta helposti huomaa uudelleen ja uudelleen itse levittävänsä ympäristöönsä negatiivisuutta ja huonoa energiaa? Miten sitä niin helposti lähtee mukaan vali-vali-kierteeseen, vaikka tietää ettei se kannata ja ei edes haluaisi? Ja kun tietää ettei halua tehdä niin ja kuitenkin tekee, niin siitähän seuraa valtava syyllisyys ja epäonnistumisen tunne. Auts ja voih! Kuinka huono ihminen olenkaan!

Luulen, että tehokas keino päästä irti valittamisesta, on osoittaa valittajalle ja valitukselle myötätuntoa ja sitten vain päästää se menemään. Selitän vähän tarkemmin:

Valittamisen hyvä puoli on se, että sillä ainakin usein saa yhteyden muihin. Sen avulla saamme sympatiaa ja voimme kokea yhteyden tunnetta ihmisiin, jotka lähtevät mukaan siihen vaikkapa kertomalla omasta vastaavasta ikävästä kokemuksestaan tai voivottelemalla tilannetta kanssamme. Tai kertomalla vielä mehevämmän juorun jostain ikävästä henkilöstä. Tuohan se hetkellistä tyydytystä ja liennytystä pahaan oloon, kun saa oikein kunnolla marmattaa ja velloa surkeudessa jonkun kanssa.

Kun seuraavan kerran kohtaat valittajan, niin ennen kuin ärsyynnyt, kokeilepa ajatella: "Voi ihmispoloista, hänellä on noin paha olla ja hän haluaa selvästikin yhteyden muihin eikä hän tiedä eikä osaa parempaakaan keinoa kuin valittaminen" Anna hänelle myötätuntoinen ajatus ja ehkä jokin rohkaiseva sana lähtemättä kuitenkaan mukaan valitusvirteen. Sano vaikka, että "Tuntuuko sinusta todella noin ahdistavalta ja haluatko noin kovasti että saisit joltain ymmärrystä?" Ja sitten voit vaikka halata häntä.

Sen jälkeen unohda koko juttu ja käännä huomiosi kivoihin ajatuksiin ja asioihin, ja koeta saada valittaja mukaan!

Mikä tärkeintä: vinkki toimii myös kun valittaja olet - hyvästä päätöksestä huolimatta - sinä itse :) Osoita itsellesikin myötätuntoa ja armollisuutta tuomitsemisen ja syyttelemisen sijaan. Vanhoista tottumuksista irti pääseminen ottaa oman aikansa. Sen jälkeen, katse kohti valoa ja hyviä asioita!

Lumiukkokin vain nauraa, vaikka tietää pian sulavansa! Onhan sillä tämä hetki ja se on kukitettukin!







10 kommenttia:

  1. No mitäs siihen tilanteeseen neuvot, kun itse yrität olla positiivinen ja puoliso kuljeskelee koko ajan vali-vali-maassa? Sitä asiaa ei ihan noin vaan ohitetakaan.

    Joskus tuntuu nimittäin, että puolison puheista ja kommenteista yli puolet on negatiivisia. Aina on joku huonosti, koneet ei toimi, ne on ihan raatoja, koko ajan sataa lunta ja "sekin vielä, että" ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Erja, kiitos kysymyksestäsi!
      Tuo onkin hankala tilanne, kun valittaja on noin lähellä ja käytös noin jatkuvaa, kuin kuvaat. Varmasti sinulle turhauttavaa, ärsyttävää ja rankkaa. Kuten sanot, sitä ei niin vain ohitetakaan ja "kävellä ulos", kun valitus on jokapäiväinen riesa omassa kodissa.

      Puolisosi käytöksen takana lienee jotain ihan muuta, kuin harmitus koneiden toimimattomuudesta tai lumisateesta. Voi olla, että hän ei itsekään oikein tiedä, mikä häntä pohjimmiltaan vaivaa. Hän ei varmaankaan kuitenkaan tahallaan tee elämääsi vaikeaksi. Jotta valittaminen loppuisi, hänen tarvisi tulla kuulluksi siinä, mikä valittamisen pohjimmiltaan aiheuttaa ja ehkä hänen tarvisi myös ymmärtää, kuinka vaikeaksi hän sinun elämäsi tekee tällä käytöksellään.

      En tiedä, kuinka avoimesti voitte puhua asioista, mutta mieleeni tulee, että sävyisä keskustelu asiasta asian oikeilla nimillä voisi olla paikallaan. Oletko kysynyt koskaan häneltä, mikä häntä ihan oikeasti niin kauheasti harmittaa? Entä oletko koskaan kertonut hänelle, mitä hänen käytöksensä sinussa aiheuttaa? Oletko esittänyt hänelle selkeitä toiveita tai pyyntöjä siitä, miten toivoisit hänen konkreettisesti muuttavan käytöstään? Tuollainen pyyntö voisi olla vaikka että hän koettaisi sanoa päivittäin 3 positiivista asiaa sinulle. Tai että valittamisen keskittäisi johonkin tiettyyn hetkeen päivässä ja muutoin koettaisi välttää sitä, jolloin olisi vaikka sellainen valitushetki jolloin hän saisi kertoa mikä kaikki tänäänkin on taas pielessä. Sillä tavalla pienin askelin tilanne varmaan helpottuisi vähitellen. Tärkeää on kannustaa häntä, kun näet hänen yrittävän muutosta parempaan suuntaan!

      Toinen asia, mitä mielestäni tuossa voi tehdä, on yrittää keskittyä suhteenne hyviin asioihin. Milloin puolisosi valittaa vähiten? Mistä asioista molemmat tykkäätte? Tehkää enemmän niitä, koettakaa lisätä arkeenne yhteisiä ilon aiheita. Kun teillä on kivaa, valittaminen saa mahdollisimman vähän tilaa ja huomiota. Hyvän lisääminen vie vähitellen pois negatiivisuuden jalansijaa.

      Sinulle toivon tsemppiä ja roppakaupalla kärsivällisyyttä! Mielelläni jatkan tätä keskustelua jos niin haluat, vaikka privaatistikin ilonvuosi(at)gmail.com :)

      Poista
  2. Jostain kirjasta muistan ohjeen, että huolien ja murheiden puimiseen kannattaa varata vuorokaudesta tietty aika, vaikkapa 15-30 minuuttia hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa. Sen ajan saa vapaasti velloa murheissa. Sitten murheet ja valitukset pois ja nokka kohti tulevaa :) Voisi päteä kaikenlaiseen vali-valiinkin?

    Itse myönnän olevani ihan hc valittaja, ikävä kyllä. Varsinkin kun olo väsynyt (aika usein on), niin valitan valitan valitan... Tiedän olevani kamala, mutta silti vaan valitan. Noloa ja inhottavaa. Lupaan tsempata :)

    Valoisaa ja valittamatonta fiilistä ♥ Olet ihana ja tää blogi on ihan yksi parhaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tuula Tuula, toivon että armahdat itsesi! Et ole kamala, olet väsynyt. Käytöksesi ei ole noloa, se on inhimillistä. Se, että valitat, kertoo siitä, että voit huonosti, etkä hätäpäissäsi löydä pahalle olollesi muutakaan purkukeinoa. Onneksi kuitenkin olet viisas ja lempeä nainen, nyt vain koeta osoittaa lempeyttäsi hieman itsellesikin <3
      Auttaisikohan edes vähän, jos koettaisit miettiä, mitkä asiat tuovat sinulle hyvää mieltä ja ihan oikeasti parantavat oloasi, ja sitten valivalin tulessa taas kylään, sanoisit sille tyynen rauhallisesti: "Kiitos hyvästä aikomuksesta kohottaa mielialaani, mutta minulla onkin jo muita suunnitelmia, palataan asiaan 'murhetunnilla'."?
      Lempeyttä ja iloa sinulle! Ja kiitos kauniista sanoistasi <3

      Poista
  3. Valittaminen on todellakin inhimillistä.

    Rasittavaa, aikaa ja tilaa syövää valittamisesta tekee se, jos valitus toimii ainoana toimintatapana ja mallina.
    Alituinen valittaja on melkoinen rasitus kanssaihmisilleen ja varsinainen tunnekuormittaja, joka vie muilta energiaa, niiltä jotka ovat liian kilttejä ja yrittävät auttaa/kuunnella. Ammattivalittajiakin valitettavasti on :) Mielenkiintoista on myös se, etteivät kaikki valittajat tiedosta valittavansa, vaan se on heille ihan "normaali" tapa olla muiden kanssa yhteydessä..ovatko he jo menetettyjä tapauksia? Työelämässä olen muutamaan tällaiseen henkilöön törmännyt ja huomannut että mikään mitä muut tekevät ei oikein auta, valitus on jo mielentila ja ainoa voimavara - huh huh!

    Toki voi yrittää valita tapansa suhtautua asioihin. Mielestäni itselleen armollisesti voi Tuulan ajatuksen tapaan suoda itselleen valitusvartin päivässä tai viikossa. Urautuneihin ajatuksiin tarvitaan katkaisuhoitoa ja uudelleen suuntausta ja se on kovaa työtä. Valittamiseenkin voi suhtautua positiivisesti, sehän voi olla tuuletushetki ja henkistä työnohjausta, kritiikkiä ja aivoriihi, siemen parempaan päivään :) Vaikka valittaminen on huono tapa kommunikoida, sekin on parempi kuin kääntää kaikki tunteet sisälleen ja masentua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, kiitos kommentista!
      Todellakin, valittaminen on malli ja toimintapa, strategia. Opitut mallit istuvat meissä syvällä meissä, mutta uskon että pahinkin valittaja voi oppia uudet mallit näin halutessaan. Hyvin sanot, että valitus on joillekin "ainoa voimavara". Olen aivan samaa mieltä, ja he käyttävät tätä voimavaraa tunteiden purkamiseen ja kommunikointiin, koska eivät parempaakaan tiedä tai uskalla kokeilla. Miten surullista, eikö totta?

      Höyryjen ulospäästäminen ja rakentava kritiikki ovat minustakin hyviä asioita silloin, kun niiden tarkoitus on parantaa tilannetta tai nostaa mielialaa edes vähän paremmaksi kuin ahdistus tai masennus. Ongelma näistä tulee silloin, kun ne jäävät päälle ja ihanan tuuletushetken sijaan saammekin kyynelkaasua ;)

      Poista
  4. Mun mielestä myönteisellä ajatellullakin on rajansa. Joskus saa ja pitää valittaa. Joskus ihan turhastakin. Jos kuitenkin valittaa aina samasta aiheesta, sitten on syytä myös toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaima, kiitos tästä näkökulmasta :)
      Totta on, että joskus elämä vain tuntuu kurjalta vaikka ei oikeasti olisikaan mitään pahasti vialla. Jos vaittaminen tuo silloin edes vähän lievitystä kurjaan fiilikseen, niin hyvä niin! Kaikki tekevät varmasti niin, ainakin joskus. Se on hyvin inhimillistä.

      En kuitenkaan oikein keksi syytä, miksi tällöinkään pitäisi valittaa, jos voi valita jonkin muun, toimivamman keinon päästäkseen parempaan fiilikseen?

      Poista
    2. En minäkään, kunhan marmatin hetken :-).

      Poista
    3. :-D :-D :-D
      Marmatus sallittua myös tämän blogin keskusteluissa ;)

      Hienoa ja huumorin sävyttämää vuoden alkua sinulle!

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Pienikin kommenttisi tekee minut iloiseksi :-)